keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kohteita Keski-Pohjanmaalla: Seikkailu Riutan luolille!



Nyt mulla on teille kerrottavana yks jännä paikka! Tämä paikka kuulosti niin jännittävältä, että oli lähdettävä tsekkaamaan, että mitä sieltä löytyy - vaikka mulla ei ollut kovinkaan tarkasti tietoa mihin oltiin menossa. Kartalla lukee Iso Riutanluola ja paikka oli nimensä veroinen! Luola oli tottatosiaan iso, tietojeni mukaan 26 metriä pitkä, ihan huikea löytö! Sekä nuoriso, että me aikuiset oltiin ihan täpinöissä! Tämä, jos joku, oli jännä retki!

Paikka sijaitsee Kannuksen ja Himangan välillä, paikkaa on kutsuttu myös Isoriutan luolaksi tai Toristuksen luolaksi, mutta kartalla paikan nimi on Iso Riutanluola ja se on Riutankankaalla. Kirjoituksen lopusta löydät tarkat ohjeet paikan löytämiseksi. Noin puolen kilometrin päähän pääsee autolla metsäautotietä pitkin, tien varresta lähtee polku, jonka huomaa, kun vain osaa etsiä. Polku lähtee läheltä Toristuksen pirttiä, joka on autiotupa metsäautotien varressa. Toristuksen pirtiltä polun päähän on matkaa noin 250 m. Polku näkyy selvästi ja on kohtalaisen helppo kulkea. Matkalla on yksi isompi oja, joka pitää ylittää, mutta ojan reunoille on aseteltu isot kivenlohkareet niin, että ylitys on helppo.

Koska emme tienneet tarkalleen, mistä luolan löydämme ja miltä maaston pitäisi näyttää, ehdimme hetken epäillä, voisiko tavallisen metsän oloisesta maastosta löytyä 26 metrinen luola, mitäpä jos emme löydäkään luolaa ja joudumme pettymään? Karttasovellus näytti kuitenkin, että lähenemme paikkaa, jossa Iso Riutanluola luki ja jatkoimme matkaa. Hetken kuluttua edessämme kohosi mäki ja tiesimme heti, että nyt olemme lähellä!

Kun näet yllä olevan maiseman - mäen jonne johtaa kivinen polku - olet perillä!



Perillä maasto oli lohkareista, mutta kuljettu reitti oli kuitenkin turvallinen. Mäen päällä oleva kyltti kertoi että olimme perillä! Löysimme nopeasti lähes pystysuoran aukon syvään luolaan ja jännitys alkoi tiivistyä. Tämäkö se oli?! miten sinne pääsee? olisko pitänyt olla tikkaat mukana? Pian kuitenkin kuului huudahdus ison kivenjärkäleen takaa: "Täällä lukee että sisälle luolaan!" Totta, olimme väärällä aukolla ja sen oikean aukon läheisyydessä olikin, kyltti joka opasti oikeaan suuntaan.






Sisällä luolassa oli pimeää, mutta tilavaa, mahduimme kaikki viisi sinne tutkimaan paikkaa. Luola oli käytävämäinen ja toisesta päästä pääsi ulos - pian hoksasimmekin, että olimme aluksi kurkkineet oikeaan luolaan, mutta väärästä aukosta. Mielikuvitus alkoi lentämään: Onkohan ihmiset piileskelleet täällä vainojen aikaan? Asuukohan täällä joku, ehkä tonttuja? Tytär sanoi kuulleensa maahisen kuorsaavan!











Luolan lisäksi luonnossa oli paljon ihmeteltävää ja viihdyimme retkellä hyvän tovin. Palasimme kotiin onnellisina ja vierailemme varmasti luolalla toistekin. Näissä kuvissa on vain muutama maistiainen tästä ihmeellisestä paikasta.





Yllä olevassa kuvassa näkyy polun pää tieltä kuvattuna. Suosittelen puhelimeen B-bark -karttasovellusta, jossa on Maanmittauslaitoksen maastokartat ja ilmakuvat, sen myös mm. paikantaa ja piirtää kuljetun reitin kartalle. Toinen vaihtoehto on käyttää karttapaikka.fi -sivustoa. B-barkista löydät tämän retkikohteen "hae kartalta" -toiminnolla, kun kirjoitat hakusanaksi Iso Riutanluola. Myös polun pään koordinaatit on mahdollista syöttää b-barkiin tai karttapaikka.fi:hin, ne ovat N 63°59.8334' E 23°49.0167'



Hauskoja retkiä! Jätäthän kommentin jos päädyt perille! :)



lauantai 30. syyskuuta 2017

Kolme perustavanlaatuista vinkkiä parempaan oloon



Ihanaa syksyä sinulle! Syksy on uusien alkujen aikaa ja useilla meistä on syksyn tullen edessään joko isompia tai pienempiä uusia alkuja: työpaikkoja, opiskeluja, harrastuksia tai jotain itsestä lähtöisin olevaa "ryhdistäytymistä"  - arki etsii uriaan kesän jälkeen. Jos olet päättänyt panostaa hyvinvointiisi tänä syksynä, kannattaa jatkaa lukemista. Annan nyt teille kolme perustavanlaatuista vinkkiä parempaan arkeen. Olen julkaissut tämän tekstin aiemmin, mutta se sopii muistutukseksi näin syksyn tullen, kun arkikuviot alkavat ja ilmat viilenevät.

Haluan nyt herätellä kaikki, jotka ovat unohtaneet hyvinvoinnin perusjutut ja esittän teille kolme askelta kohti parempaa vointia. Ne kuulostavat itsestään selviltä mutta saatatte yllättyä, miten helposti ne voivat kuitenkin unohtua ja kaiken kiireen keskellä luulee voivansa "ihan hyvin", vaikka todellisuudessa on niin tottunut siihen, että nälkä ja väsy vaivaa ja illalla joutuu huokaisemaan pitkään, kun viimein saa kiristävät vaatteet pois päältä. Eihän sellainen ole mukavaa.



Tässä siis kolme askelta kohti parempaa vointia:

  1. Pukeudu mukavasti ja säänmukaisesti.
  2. Nuku riittävästi
  3. Syö sitä mikä sinulle sopii, silloin kun sinulle sopii.


Aloitetaan pukeutumisesta. Säänmukainen pukeutuminen korostuu varsinkin näin talvella. Kaupungilla näkee teinejä tennareissa, naisia fiineissä vartalon myötäisissä villakangastakeissa ja miehet kulkevat samoissa farkussa kesät talvet. Tennarit kastuvat sohjossa, villakangastakin alle ei mahdu villapaitaa ja farkkujen lahkeet lepattavat hyisessä tuulessa. Miksi, oi miksi toppahousuja pitää säästää kaapissa, miksi tuulta ja tuiskua vastaan ei voi varautua kunnon vaatteilla ja miksei vain voisi viis välittää sohjosta gore-tex kengillä porskuttaen?

Itselläni on Salomonin gore-tex kengät, joita en voi lakata ylistämättä. Käytän niitä kesällä, mutta erityisesti syksyllä ja talvella. En joudu hyppimään lätäköiden yli enkä etsimään joka askeleella sitä vähiten sohjoista kohtaa. Voin kävellä normaalisti eikä varpaani kastu. Se on kivaa. Vaatteiden väliin jäävä ilma on se, joka lämmittää. Siksi en pukeudu enää liian tiukkoihin vaatteisiin. Talvella vedän toppahousut jalkaan jo kymmenen asteen pakkasella. Miellyttävää! Kunnon huivi, kunnon pipo joka peittää korvat tuulelta ja nahkakinttaat. Miksi tyytyisin vähempään? Olosuhteet pitää hyväksyä ja tehdä olonsa mukavaksi. Siksi pukeudun lämpimästi riittävän väljiin vaatteisiin ja väitän että sen voi tehdä myös tyylikkäästi. Ulkotakin suhteen kiinnittäisi huomiota takin painoon. Niitä on todella eri painoisia. Raskaassa takissa on raskasta olla.

Sisällä pukeudun laadukkaisiin materiaaleihin, mahdollisimman kevyisiin vaatteisiin, jotka kuitenkin lämmittävät riittävästi - palelen helposti. Pukeutumisessani on suuri ero siihen, että pukeutuisin keinokuituun, kiristäviin ja puristaviin vaatteisiin ja palelisin koko päivän. Olen aiemmin saattanut pukea kolme tiukkaa paitaa päällekäin ja palella silti. Kuvittelin ettei minulle sovi väljemmät vaatteet. Jossakin vaiheessa huomasin että valitsemalla väljempiä vaatteita, pysyn lämpimänä jo kahdella paidalla. Nyt minulla on Suri alpakkaneule, jota voin käyttää pelkän t-paidan päällä! Olo on selkeästi kevyempi, kuin kolmen paidan puristuksessa. Farkut, joita tällä hetkellä käytän eniten, ovat Intersportista ja ne ovat tosi joustavat mutta silti farkut, ei farkkuleggingsit. Päällepäin ei siis huomaakaan, miten mukavissa housuissa kuljen.

Nuku riittävästi. Väsyneenä olen kärttyinen ja saamaton, vatsani oireilee ja olo on huono. Väsyneenä en pidä itsestäni ja soimaan itseäni laiskuudesta - Niin, laiskuudesta ja saamattomuudesta vaikka usein valvomisella yritetään saavuttaa parempaa tehokkuutta, ehtiä enemmän. Siksi olen priorisoinut riittävät yöunet korkealle (helppohan minun on, kun minulla ei ole pieniä lapsia, jotka valvottaisivat). Valveillaoloaikana ehdin enemmän ja tunnen saavuttaneeni päivän tavoitteen - suoristuskeskeisyydestä en ole päässyt irti. Olen iltauninen ja hyväksynyt sen tosiasian. Menen siis ajoissa nukkumaan, vaikka kaikki maailman ihmiset valvoisivat myöhempään. Meillä jokaisella on omanlaisemme rytmi, toiset ovat tutkitustikin iltaunisia ja toiset aamu-unisia. Omaa rytmiä kannattaa pyrkiä seuraamaan mahdollisuuksia mukaan. Koulun ja työelämän aikataulut sanelee aika paljon, mutta niiden reaaliteettien puitteissa tee olosi mahdollisimman hyväksi. Anna itsellesi lupa levätä.

Syö sitä mikä sinulle sopii, silloin kuin sinulle sopii. Olen joutunut harjoittamaan aika paljon itsetutkiskelua selvittäessäni oman ruuansulatukseni oikkuja. Olen kuunnellut kehoani - se ei kuitenkaan vaadi mitään meditaatiota tai muuta "ihmeellistä", olen vain pannut merkille sen, millainen olo minulla on. En ole allerginen millekään, eikä minulla ole mitään diagnosoituja sairauksia. On silti paljon ruokia ja ainesosia jotka eivät minulle sovi. Olen oppinut välttämään niitä ja keräämään lautaselleni ne ruuat, jotka tekevät minulle hyvää.

Syön lihaa vain vähän, sillä se saa ruuansulatukseni jumiin. Toki kasvissyönnin ilmastoystävällisyys, eettisyys ja terveellisyys ovat minulle myös tärkeitä, mutta olen kuitenkin kasvissyöjä ilman minkäälaista dramatiikkaa siitä yksinkertaisesta syystä että se tekee minulle hyvää. En edes harkitse karppaamista - kuolisin varmaankin siihen oloon. Leipää syön hyvällä omalla tunnolla 2-4 palaa päivässä, sillä se pitää koneistoni käynnissä (olen kokeillut).

Vältän sokeria, mutta en ole sen suhteen ehdoton. Jos olet sokerikoukussa, suosittelen katkaisemaan sen kierteen. Sen jälkeen on mahdollista napata kahvitunnilla yksi keksi tai ottaa päivällisen jälkeen kolme karkkia ja olla niiden jälkeen tyytyväinen. Itse en kiellä itseltäni oikeastaan koskaan karkkeja, kakkuja tai keksejä. Otan silloin kun siltä tuntuu ja olen oppinut  tunnistamaan sen olon joka niistä tulee. Parista suklaapalasta tulee hyvä olo, useammasta huono. Siksi minun ei tee mieli ottaa enää viidettä tai kuudetta.

Annoskoko minun on pakko pitää kohtuullisena. Ylensyönnistä tai oikeastaan jo täyteen syönnistä minulle tulee huono olo. Toisaalta saan vatsanpuruja myös siitä, jos jätän aterian väliin ja olen pitkään syömättä. Siksi pyrin syömään pieniä annoksia useamman kerran päivässä. Ihmettelen, miten olen selvinnyt kouluaikani, kun ruoka tarjottiin klo 11 ja välipalaa ei ollut saatavilla. Opiskeluni viimeisinä vuosina opin ottamaan välipalan mukaan silloin, kun oli pitkä päivä. Työelämässä olen joka tapauksessa itse vastuussa ruokailurytmistäni ja nykyään voinkin paljon paremmin.

Kiireisenä sitä saattaa ajatella, että ei pieni nälkä pahaa tee, kyllä sen kestää eikä painon pudotuskaan olisi huono juttu. Verensokerin lasku on kuitenkin se, joka saa sinut kärttyiseksi ja ajatuksen sumenemaan, ei nälkä tai kalorit. Verensokerin heittely on myös terveysriski pitkällä aikavälillä, jos se päästetään ensin liian alas ja nostetaan sitten suklaapatukalla, energiajuomalla, tai sokerisella mehulla. Opettele siis ottamaan välipala mukaan ja syömään se ajoissa. Välipaloja, joita itse suosin, ovat banaani, aamulla tehty smoothie (esim. pakastemarjat ja jugurtti, pellavansiemenrouhe/auringonkukan siemenet) ja edellispäivänä keitetty kananmuna (säilyy hyvin iltaan asti, jos sen ottaa aamulla jääkaapista).

Ja vielä yksi tärkeä asia; juo riittävästi vettä! Minä jos kuka tiedän, mitkä ovat orastavan nestehukan oireet. Se saa olon väsyneeksi ja vetämättömäksi, kropan kireäksi ja huipentuu päänsärkyyn. Kärsin siitä jostain syystä viikoittain ja uskon että moni muukin tietämättään kärsii lievimmistä oireista. Ota veden juonti tavaksi, sillä vesilasillinen ei auta heti, vaan nestetasapainon palautumiseen menee kokemukseni mukaan aikaa vähintään puoli vuorokautta. Kylmän sijaan juo haaleaa tai lämmintä juomaa - se imeytyy paremmin elimistöön.




Näiden ajatusten kera haluan toivottaa teille kaikille hyvää oloa tähän syksyyn!

-Annakreeta

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kukka-asetelmien tekeminen


Ai että mää tykkään leikkokukista! Oon vasta ihan viime aikoina innostunut leikkokukista, aiemmin ne tuntui jotenkin niin kertakäyttöisiltä. Mutta jos ostaa kestäviä kukkia, niistä voi tehdä aina vain uusia asetelmia. Kukat on yksinkertaisesti tosi kauniita, enkä tiedä miksi en ole aiemmin niitä osannut tällä tavalla arvostaa.

Sain innostusta Kokkolalaisesta kukkakaupasta Lindell Flowersista, jossa kävimme marttayhdistyksen porukalla vierailemassa. Paikan isäntä, Strömsöstäkin tuttu Owe Salmela näytti meille, kuinka hän tekee leikkokukista asetelmia ja antoi vinkkejä, mitä pitää leikkokukkien kanssa muistaa. Ilta oli mielenkiintoinen ja opettavainen. 

Muutama päivä myöhemmin menin käymään Kannuksen kukkakauppa Ruususessa. Ruusunen on hurmaava pikkukauppa, jossa on leikkokukkien ja viherkasvien lisäksi sisustustavaraa ja iloinen palvelu. Taisin jotenkin höpertyä siellä, nimittäin sen jälkeen meillä on ollut leikkokukkia lähestulkoon joka päivä. Ruususesta ostamani leikkokukat on poikkeuksetta kestäneet jopa kolmisen viikkoa! Kaksi viikkoa ne näyttävät tuoreilta, ja kolmannella viikolla - noh, ei enää virheettömiltä, mutta hyviltä. Kukat ovat minun kokemuksen aivan eri luokkaa kuin marketista ostetut kiput.

Kukkakaupasta voi selvitä ulos myös ilman, että kukkaron nyörejä täytyy höllentää kohtuuttomasti. Muutamallakin kukalla saa aikaiseksi kauniin asetelman kun käyttää luovuutta ja ehkä luonnon materiaaleja kukkien lisänä. Saat pieneen arjen piristykseen kukat jo 5-8 eurolla ja jos on varaa pistää rahaa hieman enemmän, 10-15 euroa, niin saat materiaalia toteuttaa jo isompi asetelma arkeen tai juhlaan.

Tässä ensimmäisessä simpelissä arkipäivän asetelmassa on käytetty kellarista löytyneitä pikkupulloja ja keittiön siivouspäivänä bongattu valurautapannu.



 




Toinen on juhlallisempi, tein sen kummitädilleni lahjaksi. Tein asetelman keraamiseen viherkasvin ruukkuun ja aloitin punomalla koivurisuista kranssipohjan tapaisen "pesän" kukille.











Tämä toinen kimppu meni "anoppikokelaalle" lahjaksi - tämä oli erittäin vaikea kuvata, kuvat eivät tee sille oikeutta. Myös tässä kimpussa on koivurisukranssi pohjana.








Asetelmien teossa riittää kyllä harjoiteltavaa, mutta olisipa tosi kiva oppia sitomaan kukkia! Tässä siis yksi haave tulevaisuuteen :)


-Annakreeta





maanantai 21. elokuuta 2017

Sisustamista uudessa kodissa


Uusi ympäristö inspiroi, ajatus saa tilaa lentää ja mielikuvitus pääsee irti. Päässä alkaa virrata ideoita, muistan aiemmin näkemiäni juttuja ja alan yhdistellä palasia mielessäni. Näin syntyy sisutusideat päässäni. Ja kun kahden kekseliään ideat lyödään yhteen, syntyy pikkuhiljaa meidän kodin sisustus.
 
Sisustuksen punaisena lankana on 60-luvun industrial, joka sopii mainiosti yhteen kodin historian kanssa. Rakennus on rakennettu 60-luvun alussa Bockin panimon lähettämöksi, jossa panimon juomia on varastoitu ennen kuin juomat on viety jakeluautoilla kauppoihin. Remonttia on tehty, ollaan tekemässä ja tullaan tekemään. Kiirettä emme kuitenkaan pidä. Asiat valmistuvat ajallaan ja elämme keskeneräisyyden keskellä siitä liiemmin piittaamatta. Moni muu asia menee elämässä pintaremontin edelle.
 
Tämän kesän suuri ponnistus oli kattoremontti ja tämän syksyn prioriteetti nro yksi on talvikanalan rakentaminen, jotta kanoille saadaan koti talveksi. Määräpäivä kanalalle on ennen yöpakkasia, joten hihat tulee laittaa heilumaan. Ensin kuitenkin muutama kuva sisustuksesta, joka meidän kotiin on muotoutumassa.
 
Muutama päivä sitten tein jännittävän löydön - Talon vanhat piirrustukset! Vuosien varrella on tehty paljon muutoksia, jos edes koskaan on piirrustusten mukaan rakennettu. Piirrustuksessa näkyy ensimmäinen kerros, jonka lisäksi meillä on kellarikerros ja yhden makuuhuoneen kokoinen yläkerta.
 

 
Sohva on meidän yhteinen hakinta, joka bongattiin findit.fi:stä. Tämä 60-70-luvun sohva on tukeva mutta mukava istua ja levittyy myös vuoteeksi. Näitä tekonahkasohvia on 60-70 -luvulla ollut paljon, mutta hyväkuntoiset ovat aika harvassa nykyään. Kuulisin mielelläni tarinaa näistä sohvista - kuinka ne tulivatkaan ajallaan niin suosituiksi?
 

 
 
Nämä sammaleenvihreät samettipintaiset 60-70 luvun nojatuolit ovat asuneet täällä jo kauan.
 


 
Kesälomareissultani hankin seinälle taulun, johon saa kirjoitella viestejä. Taulu ja kirjaimet ovat samanlaisia, kuin ne kerrostalojen rappukäytävien taulut, joissa asuntojen asukkaat on lueteltu.





Tämän talon mies on etsinyt jo kauan olohuoneen toiseen päähän peltistä puukaappia. Tänä kesänä tuli bongattua myös sellainen Ylivieskan kierrätysmyymälästä. Kyllä mies oli tyytyväinen, kun kävin sen hänelle ostamassa. Myymälän facebook sivu löytyy nimellä Kierrätys shop ja sinne lisäillään silloin tällöin kuvia myymälän valikoimasta.
 

 
 
 
 
 
 
 
Ideoita meillä on paljon tulevaisuuden varalle ja olen onnellinen, että meillä on niin selkeä yhteinen näkemys, jonka pohjalta on hyvä jatkaa niiden toteuttamista!


Mukavaa syksyä kaikille teille lukijoille, jotka vielä olette linjoilla vaikka päivitystahti tällä blogilla on suurin piirtein etanan luokkaa! :)
 



keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Uusi kesäkanala



Iloisia uutisia! Nyt myös kanat ovat muuttaneet uuden kodin pihapiiriin ja ovat kotituneet hienosti! Heidän kesäasuntonaan toimii vanha leikkimökki, joka raivattiin pihatavaroista ja lasten uimaleluista kesäkanalaksi. Kesän ajan kanat viihtyvät hyvin leikkimökissä ja sen eteen pystytetyssä häkissä. Kesän aikana on tarkoitus rakentaa pihaan ihan oikea, sähköistetty ja lämpöeristetty talviasuttava kanala, johon tulee myös säilytystilaa kanojen tarvikkeille. Talvikanalaan tulee myös tipula siltä varalta, että hautomakuume iskee - minulle tai kanaemoille :)

Muuton jälkeen kanaparvi on aina hieman epäluuloinen ja niitä on hyvä pitää hetken aikaa kanalassa, jotta tuntevat olonsa turvalliseksi ja oppiva mikä on heidän uusi kotinsa. Hain kanat illalla ja ne menivätkin heti mielellään uusille orsille nukkumaan. Kanalassa ne viettivät seuraavan aamun tutustuen munintapesiin ja uusiin nurkkiin, aamupäivällä alkoivat jo kurkistellä minun ohi ovelle päin: "Mitäs tuolla ulkona on, saadaanko käydä katsomassa olisiko siellä jotain herkullista?!" Päästin kanat tutustumaan häkkiinsä, joka oli kasvanut aikalailla täyteen horsmaa - puutarhuri oli keskittynyt häkin pystyttämiseen ja luottanut että kanat raivaavat kasvuston häkistään kun tulevat uuteen kotiin.

Uusi häkki oli kanojen mieleen. Horsmat ja voikukan lehdet maistuivat niille hyvin. Ne olivat alkuun varovaisia, mutta tutkivat kuitenkin uteliaina paikkoja. Ihmisiä ne väistivät muutaman päivän ajan, ennenkuin alkoivat luottaa, että uudet ihmiset pitävät niistä huolta.










Häkkiverkko on käytettyä koirahäkin verkkoa, jonka ostin paikalliselta facebook-kirpparilta. Häkin pystyttämisessä tärkeää on varmistaa, etteivät petoeläimet pääse häkkiin. Suurimmat uhkat, joilta kanoja täytyy suojella, ovat vieraat koirat, ketut ja minkit sekä kotkat ja haukat. Verkon tulee siis olla riittävän tiheä, sen ali kaivautuminen tulee estää kääntämällä verkon alareuna ulkopuolelle ja upottamalla se maan alle ja petolintujen pääsy häkkiin tulee estää laittamalla verkkoa myös katoksi. Tämä häkki on pystytetty tilapäiseksi häkiksi vähäisillä resursseilla, jotta kanat saatiin kotiin. Pedoilta suojautumisessa on tämän häkin kohdalla parantamisen varaa, mutta syksyyn mennessä rakennettavasta pysyvästä häkistä tulee varmempi. Meidän kodin pihapiirissä ei onneksi ole nähty liikkuvan mitään kissaa suurempaa uhkaa, joten olen melko rauhallisin mielin tilapäishäkin suhteen.






Kesäkanalassa ei tarvita kovin erikoista varustelua: kanoille riittää suoja sateelta, rauhallinen munintapaikka ja turvallinen yöpymispaikka orsilla. Kesällä ne viihtyvät lähes koko valveillaoloaikansa ulkona häkissä. Ulkona ne kuopsuttavat maata ja etsivät herkkuja, ottavat hiekkakylpyjä ja nauttivat auringon paisteesta. On tärkeää että häkissä on sekä aurinkoisia että varjoisia paikkoja, kanoille tulee helteellä helposti liian kuuma. Kylmästä kesästä kanat eivät paljon valita, niille sopii lämpötilat +1 ja +20 asteen välillä, eikä pieni sadekaan haittaa. Sateen yltyessä ne etsivät suojaa pensaiden alta, katoksesta tai kanalasta. 







Tämä meidän kanaparvi on ehkä hieman erikoinen siksi, että nämä ovat kovin iltaunisia. Viimeistään kuuden aikaan ne alkavat jo suunnitella yöpuulle menemistä. Olen koittanut vähän kääntää niiden rytmiä pitämällä niitä illalla ulkona, mutta ne eivät oikein ole ymmärtäneet valvomisen ideaa. Ne vahtivat kanalan ovea, että milloin se aukeaa ja päivittelevät suureen ääneen traagista kohtaloaan: "Kanalan ovi on mennyt kiinni, mitä me nyt tehdään jos se ei aukea!? Missä ihmeessä me sitten voidaan nukkua? On tämä tavatonta, ovi on kiinni eikä aukea!" Yleensä viimeistään seitsemältä olen heltynyt ja päästänyt parven järjestetäytymään orsille yötä varten. Sitten ne heräävätkin jo aamulla kolmen-neljän maissa ja kukko ilmoittaa aamun valkenemisesta vaativilla kiekaisuilla: "Kukko-kie-kuu!" tai joskus vähän hassusti "Kukko-kuuu!" tai "Kukko-kieku-aaa!"


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kohteita Keski-Pohjanmaalla: Pesäkivet

Viime kesänä, eräänä aurinkoisena päivänä, sain viettää kivan illan hämmästyttävässä paikassa ihan tässä lähellä! Paikka on nimeltään Pesäkivet ja sijaitsee Kälviän ja Kannuksen välillä. Kokkolalaiset ystävät ovat puhuneet paikasta monesti - se on suosittu retkipaikka lapsiperheiden keskuudessa - mutta en ollut koskaan siellä käynyt ennen kuin viime kesänä. Tässä siis oiva kesäretkikohde Keski-Pohjanmaalta!


Ajoimme hetken aikaa kuoppaista hiekkateitä, mieli oli odottava. Sitten näin keskellä tasaista ja hiekkaista kangasmetsää töröttäviä siirtolohkareita kokonaisen röykkiön, ihan kuin pesänä. Olimme perillä! Autolla pääsi aivan retkipaikan viereen ja maasto oli helppokulkuista, niinpä aurinkoisena päivänä siellä oli muutama muukin autokunta, lähinnä lapsiperheitä kiipeilemässä ja paistamassa makkaraa nuotiopaikalla. Kaikille riitti hyvin tilaa kiipeillä näillä lohkareilla, joiden korkeus oli paikoin jopa 10 metriä ja kivien välissä oli tutkittavia reittejä ja luolia. Annoimme muille tilaa nuotiopaikalla ja söimme evääksi ottamamme keksit lohkareiden huipulla ihaillen maisemia ja nauttien auringosta.


Kuvien jälkeen löydät ajo-ohjeen ja karttalinkin.
















Pesäkiville löytää, kun suunnistaa Kälviän ja Kannuksen välille lähelle Riipan kylää ja kääntyy Kokkola-Kajaanitieltä eli vt28:lta pohjoiseen, Pesäkiventielle. Kartta löytyy tästä linkistä.


Hauskoja kesäretkiä teille kaikille!




keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Tiiliseinä esiin



Tänään saatte kuulla tutkimusmatkasta nimeltä tiiliseinä! Oli tarkoitus kylläkin laittaa vai uusi laminaatti lattiaan, mutta hommassa tuli tiiliseinä vastaan. Kirjaimellisesti.


Niinkuin olen aiemmin kertonut, talolla on vaiherikas menneisyys. Jossain vaiheessa olohuoneesta on katkaistu tiiliseinä niin, että tiilen päät on jääneet ulos muun seinän tasosta ja niitä oli peitetty laastilla. Arvatkaa sainko pidettyä näppejäni irti siitä. Jos seinästä töröttää tiilenpäitä, niin eikö niiden kuulu näkyä! Sitä mitä et voi peittää, korosta. Iskin taltalla tiiliin ja rapsuttelin tiilenpäistä laastin pois. Sitten tilanne riistäytyi käsistä, mopo karkasi ja homma lähti lapasesta: oli pakko vähän naputella esiin myös sitä seinää, jonka pääty oli jo esillä. Hommasta tuli kauhea sotku, mutta oli (ainakin minun mielestäni) vaivan arviosta! Ai että mää tykkään tuosta tiiliseinästä!


Tarkoitus oli vielä vähän viimeistellä hommaa niin, että olisi putsannut vielä vähän paremmin ne tiilet, jotka otin esille: nyt niissä on vielä aika paljon harmautta päällä, mutta priorisoin muihin hankkeisiin välillä - kuten siihen laminaatin laittoon, mitä oltiin tekemässä. Olen seinään tyytyväinen näinkin ja myöhemmin ehtii jatkaa jos siltä alkaa tuntua. Kuulemma tällaiseen tiiliseinään kannattaisi laittaa esim saunasuoja päälle, ettei laastipöly rapise seinästä, mutta eipä tuo ole pahemmin rapissut vaikka saunasuoja on laittamatta. Lykkään siis sitäkin toistaiseksi.











Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...