Raitamekko

Posti toi mulle naisten Ottobren ja sain siitä aika pahan ompeluinnostuksen. Lehti oli viime syksyn irtonumero, tilasin sen erikseen, koska siellä on yksi kiva huppari, jonka aion toteuttaa joskus. Siellä oli myös monta muuta kivaa kaavaa ja mulla ois ehkä ollut kivoja kankaita niihin, mutta mulla ei ollut kaavapapaeria. Tuntui että koko homma tyssäsi siihen, joten lähdin käymään Eurokankaassa ostamassa paperia...palalaatikoilla mukaan tarttui ihanan pehmoinen froteeta muistuttava raitainen neulos.

Mulla oli silmissä jo visio, mitä siitä teen... Loppujen lopuksi mulla on nyt parikin uutta mekkoa/tunikaa, pariin muuhun juttuun on jo kankaat leikattu - ja kaavapaperirulla on edelleen avaamatta! En tiedä miten tässä näin kävi, nämähän olisin voinut tehdä ihan yhtä hyvin ilman sitä kaavapaperia...

Raitaneuloksesta syntyi tällainen

Käytin kaavana yhtä aiemmin ompelemaani trikoomekkoa, jonka taas olen tehnyt kaupasta ostetun trikoopaidan mukaan. Lisäsin reilut saumanvarat koska tuntuu että nykyään kaikki vaatteet alkaa ennemmin tai myöhemmin kiristämään. Mistä lie moinen johtuu.

Halusin hihat, jollaisia mulla ei kai oo koskaan vielä ollut. Hihat, mutta ei hihan istuttamista. Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka leikkasin hihan muodon. Hihan suut kanttasin leveästi. 

Pääntien huolitteluun kokeilin uutta tapaa. Huolittelin sen Kukan Karkelot-blogin ohjeilla, jotka löytyy tästä linkistä. Pääntien nurjalle puolelle ommellaan saumurilla framilon sopivasti kiristäen, käännetään kerran ja ommellaan oikealta puolelta kaksoisneulalla. Saumuria mulla ei ole, mutta käytin joustinommelta. Kaksoisneulaakaan en ole opetellut käyttämään, joten tikkasin kaksi tikkiä rinnakkain ihan manuaalisesti. Ilmeisesti framilonin kiristäminen on taitolaji, jonka oppii vain kokeilemalla... mulla kaula-aukko jäi ihan löpsöksi ekalla yrittämällä. Toisella kerralla kiristin enemmän ja ensin se näytti että jäi edelleen löpsöksi. Sovitin kuitenkin mekkoa päälle ja huomasin että kireyshän olikin vallan hyvä. Onneksi testasin, ennenkuin aloin toista kertaa purkamaan....

Lopputulos oli kovasti mun mieleeni ja uusi hihamalli on tosi kiva! Mutta... mekko on ollut mulla nyt kahtena päivänä päällä ja se on jo tosi nyppyinen... :( Kahdessa alimmassa kuvassa näkyykin - siis kaikki tuo pölyä muistuttava vaalea on nyppyä. Kuinka saatoinkaan mennä jekkuun, kun tavallisesti syynään niin tarkkaan laatua!

Kankaassa on tosi paljon elastaania tai jotain muuta valkoista joustavaa (ei tullut kysyttyä Eurokankaassa tämän kankaan materiaalia) ja se valkoinen joustava aine nyppyyntyy ja on kuin kuminauhaa kun nyppyä yrittää irrottaa. Tässä siis pahimman laatuinen muistutus siitä, mitä nämä tämmöiset höpöhöpö kankaat on! Ihanan pehmeä, mutta totuus paljastuu kyllä nopeasti.

Siitä, että ompelee itse vaatteensa on paljonkin iloa kun käyttää laadukkaita materiaaleja. Mutta kun ompelet itse vaatteesi surkeasta materiaalista, niin se on kyllä sitäkin suurempi pettymys.

No onneksi tämä oli nopea ommella, eikä kangas maksanut paljoa. Yleensä en harrasta "harjoitusversioita" mutta menkööt tämä nyt sellaisesta. Teen sitten uuden jostain kivasta ja paremmasta kankaasta. Ehkä myös vähän vaaleammasta, koska oikeastaan tämä onkin aika synkkä ;)